Minulla on vikoja, monta.
Mikseivät ne voi kadota? Tai voisivatko mielummin muiden täydellisyydet päästäni kadota?
perjantai 11. joulukuuta 2015
perjantai 4. joulukuuta 2015
www.donthugmeimunworthy.com
Olen aina odottanut.
Waiting's for old.
Elämä, minä odotan.
Rakkaus, minä odotan.
Onni, minä odotan.
Tulen luultavasti odottamaan edelleen.
Koska minä häpeän liikaa liikkuakseni.
Ei minusta ole siihen -- ottamaan, juoksemaan jonkin perässä.
En uskalla enkä pysty.
Minä voin vain haluta, vaikka tiedän, etten ansaitse.
Pelkuri, pelkuri, pelkuri.
Säälittävä, säälittävä, säälittävä.
Waiting's for old.
Elämä, minä odotan.
Rakkaus, minä odotan.
Onni, minä odotan.
Tulen luultavasti odottamaan edelleen.
Koska minä häpeän liikaa liikkuakseni.
Ei minusta ole siihen -- ottamaan, juoksemaan jonkin perässä.
En uskalla enkä pysty.
Minä voin vain haluta, vaikka tiedän, etten ansaitse.
Pelkuri, pelkuri, pelkuri.
Säälittävä, säälittävä, säälittävä.
keskiviikko 2. joulukuuta 2015
You come alone and leave alone
Mitä sitä oikein voisi tehdä,
kun sinulle läheinen ihminen kertoo haluavansa olla enemmän poika kuin tyttö?
Ensimmäinen ajatus on, että huh, mikä helpotus.
Tässä maailmassa onkin parempi olla poika kuin tyttö.
Hän oikein tärisee, tunnen sen koskettamattakin, kun hän kertoo siitä minulle.
Mietin, mitä olen tehnyt väärin,
kun hän pelkää niin paljon näyttää itseään minun edessäni sellaisenaan kuin on.
Mutta se vika ei kai ole minussa.
Sydämensä avaaminen on aina pelottavaa, vaikka avaisit sen rakkaimmillesi.
Minä kuuntelen hiljaa, hengitän hänen kanssaan samaan aikaan.
Annan kaikkeni.
Saat olla just sellainen kuin haluat, se ei koskaan saa mua jättämään sua.
Mutta yksin minua itkettää kuin jokin olisi ohi.
Lapsuus on loppunut ja kipu saapunut, siltä ei voi säästyä kukaan.
Vaikka kuinka rukoilisin päivittäin muuta.
Toivon, vain ettei suhun sattuisi niin kuin muhun joskus. Koska silloin olin varma, että kuolisin siihen.
kun sinulle läheinen ihminen kertoo haluavansa olla enemmän poika kuin tyttö?
Ensimmäinen ajatus on, että huh, mikä helpotus.
Tässä maailmassa onkin parempi olla poika kuin tyttö.
Hän oikein tärisee, tunnen sen koskettamattakin, kun hän kertoo siitä minulle.
Mietin, mitä olen tehnyt väärin,
kun hän pelkää niin paljon näyttää itseään minun edessäni sellaisenaan kuin on.
Mutta se vika ei kai ole minussa.
Sydämensä avaaminen on aina pelottavaa, vaikka avaisit sen rakkaimmillesi.
Minä kuuntelen hiljaa, hengitän hänen kanssaan samaan aikaan.
Annan kaikkeni.
Saat olla just sellainen kuin haluat, se ei koskaan saa mua jättämään sua.
Mutta yksin minua itkettää kuin jokin olisi ohi.
Lapsuus on loppunut ja kipu saapunut, siltä ei voi säästyä kukaan.
Vaikka kuinka rukoilisin päivittäin muuta.
Toivon, vain ettei suhun sattuisi niin kuin muhun joskus. Koska silloin olin varma, että kuolisin siihen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)